Lapset ja nuoret viettävät entistä enemmän aikaa median ääressä. Omiin kokemuksiini ja useisiin lehtiartikkeleihin perustuen näyttäisi siltä, että monet viettävät jo suuren osan vapaa-ajastaan erilaisten ruutujen äärellä. Ruudut ovat iso osa myös koulunkäyntiä. Itse tulevana luokanopettajana pidän tärkeänä, että medioita käsitellään koulussa perusteellisesti. Riskeistä ja mahdollisuuksista on mielestäni puhuttava avoimesti, jotta kaikki oppilaat saavat tarvittavan määrän ikäkaudelleen sopivaa tietoa.
Oppilaiden on opittava suhtautumaan kriittisesti saamaansa tietoon ja opittava erottamaan luotettavat tiedonlähteet epäluotettavista. Lisäksi tekijänoikeuksista ja muista lakiasioista ja niihin liittyvistä rangaistuksista on oltava selvillä. On myös syytä keskustella siitä, millaisia riskejä voi liittyä netin anonyymiuteen ja millaisia ikärajoja sosiaalisillakin medioilla on.
Vastapainona negatiivissävytteiselle median käsittelylle on syytä oppilaiden kanssa keskustella hyvistä puolista. Erilaisiin oppimisympäristöihin kannattaa tutustua. Monet oppilaat kokevat luultavasti mielekkääksi jos voivat kotikoneeltakin harjoitella koulutehtäviä tai opiskella koetta varten mielekkäästi verkkotehtäviä tehden. Tietysti tietokoneen käytön perusteet on käytävä yhteisesti läpi, jotta kaikki pääsevät samalle lähtöviivalle. Itse en koe mielekkääksi antaa oppilaille vapaata nettiaikaa koulussa, vaan tietokoneen käyttäminen tulisi linkittää koulutehtäviin.
Oma suhteeni mediaan
Olen vanhanaikainen ihminen ja osa omista asenteistani ei kuulu tälle vuosituhannelle. Salaisesti olen sitä mieltä, että nykynuoret käyttävät aivan liikaa aikaa netin ja television ääressä ja tämä tekee heidän kehitykselleen huonoa.
Ruudun äärellä käytetty aika on pois jostain muusta ajasta. Omasta mielestäni olisi kehitykselle parempi käyttää vaikka edes puolet lasten ruutuajasta leikkimiseen, ulkopelien pelaamiseen ja kotitöihin. Vanhan kansan tyyliin pidän liiallista tietokonepelien pelaamista jopa vaarallisena lasten todellisuuskuvan kehittymisen kannalta. Nykypelit ovat niin taidokkaan koukuttavia ja todentuntuisia, että kuvittelen lasten ja nuorten kehityksen häiriintyvän ja sosiaalisten taitojen heikkenevän niitä pelatessa. Lisäksi olen vielä niinkin vanhanaikainen. että pidän radion kuuntelua ja kirjan lukemista jotenkin parempana kuin television katselua tai netissä olemista. Tällaisten mielipiteiden taustalle minulla ei ole esittää mitään tieteellistä näyttöä, vaan ne ovat puhtaasti omia ennakkoluulojani. Mielestäni omat ennakkoasenteet on kuitenkin hyvä tiedostaa, ennen kuin lähtee opettamaan oppilaille kyseistä asiaa.
Koen, että tietokone- ja mediataidot ovat jo kohta kirjoitus- ja lukutaitoon verrattava välttämättömyys työelämässä ja elämässä yleensäkin. Niinpä niiden harjoittamista pitää tukea ja ohjata oikeille urille. Ruutuajan rajoittaminen ja valvominen on perheen aikuisten jäsenten tehtävä ja omasta mielestäni siitä ei alaikäinen lapsi saa päättää.
